
Jännitin tänne ajessa aivan hulluna millainen uusi kotini mahtaisi olla. Netissä kuvien perusteella ei kuitenkaan saa kuvaa tunnelmasta ja kokonaisuudesta. Yllätys oli todella positiivinen, parempaa valintaa en olisi voinut tehdä. Kotini näyttääsuoraan sanottuna lähes siltä kuin olisin sen itse itselleni tehnyt, sattumaako? Talon kissa ja koira eivät halunneet tulla tänään kuvattavaksi, joten ehkä näette heidät myöhemmin. Vuokraisännän koira osaa jo tulla minua vastaan häntä heiluen, kun näkee minut tai autoni tulevan pihaan.
Kotikyläni – Niederau on pieni maalaiskylä. Yksi monista Alppien kylistä, jotka kiemurtelevat laaksojen pohjalla ja vuoren rinteillä helminauhamaisesti. Kylässä on ruokakauppa, kampaamo, posti, urheiluliike, pankki, yökerho, laskettelukeskus ja hotelleja. Pienessä kylässä näitä kaikkia oikeastaan yksi kutakin, mutta majoitusmahdollisuuksia täällä on enemmän ja tarvitseeko sitä ylipäätänsä enempää. Turisteja täällä ei vielä näy, mutta kunhan saadaan luonnon lumi maahan niin tilanne varmasti muuttuu.



Päätin lähteä pienelle päiväkävelyllä ja pitää välipäivän rinteestä, jotta lihakset saavat välilä levätä. Voi kuinka väärin ajattelinkaan. Loppujen lopuksi löysin itseni puuskuttamasta naama punaisena kohti Markbachjochia, joka on 1500 m korkea meidän kylän toisiksi isoin “mäki”. Mentaliteetti tietenkin oli, että ylös asti mennään vaikka mikä on. Totesin jossain vaiheessa, että alas ehkä pääsee gondolilla sillä se näytti kulkevan kaukana rinteessä. Pienoisen ongelman mielessäni muodosti se, että rinnelippu oli tietenkin kotona keittiönpöydällä kuten mukaan varatut käteisetkin. Onneksi ylös mennessä oli aikaa miettiä kaikki mahdolliset selitykset, jolla gondolin kyytiin voisi päästä. Vaihtoehto kyydille alas olisi se, että alas mennään kävellen ja aika vauhdilla ettei pimeä pääse yllättämään. Käsittämätöntä kyllä pääsin alas ihan ilman lippuakin ja ilman minkäänlaisia koottuja selityksiä, kun hissiin oli sattumoisin täysin avoimet ovet.
Kauppareisulta kotiin tullessa huomasin ilokseni, että talon kulmalla oleva juustola oli avannut ovensa ja sisällä näytti olevan asiakkaita. Ostokset äkkiä kotiin ja koiran kanssa kurkistamaan mitä herkkuja siellä myydät. Mukaan lähti palaset paria eri juustoa hintaan 5 euroa. Suomessa tuohon rahaan saisi näistä viipaleista ehkä toisen. Parasta tässä tietenkin on lähiruoka ideologia. Voiko tuote enää lähempänä kotia olla? Aivan loistava juttu, tulen varmasti käymään useammankin kerran.