Ensimmäisen puolen vuoden tilinpäätös henkisestä vuoristoradasta uudessa maassa

Olen kerennyt olla Saksan Nürnbergissa melkein puoli vuotta ja nyt vasta saan kasattua itseni siihen, että pystyn kirjoittamaan tänne jotain tästä ajasta. Aikani on ollut todella rajallista sekä pääni enemmän ja vähemmän sekaisin. Kuvittelin tekeväni sitä ja tätä töiden jälkeen ja viikonloppuisin, mutta työpäivän jälkeen virtaa riittää tasan vain suihkuun & syömiseen & nukkumiseen. Lähden aamulla töihin 6:10 ja palaan kotiin 17:30, joten illan aikana ei omaa aikaa jää montaa tuntia. Lisäksi Saksan pahin hellekesä 50 vuoteen on imenyt lisäksi ihan kiitettävästi fyysisestikin mehut. Tänä puolen vuoden aikana on tapahtunut hyvin paljon ja kokoan tähän nyt jonkinlaisen yhteenvedon ja kirjoittelen myöhemmin sitten yksittäisistä mielenkiintoisista asioista lisää.

IMG_1486 copyWP_20150808_001 copyWP_20150412_002 copyWP_20150801_002 copy 3WP_20150717_003 copy

Henkisesti uusi kieli työkulttuureineen on ollut aika kova pala purtavaksi. Töissä joutuu käyttämään 110 % keskittymiskyvystä ymmärtämiseen ja se näkyy töiden jälkeen totaalisena hyytymisenä. Näinä viime kuukausina on myöskin tapahtunut kaikenlaista muutakin, joka on saanut aikaan aikamoisia tunnemyrskyjä. Tätä vuoristorataa helpottaa tieto siitä ystäväni sanoin: ”Ensimmäinen vuosi uudessa maassa on kaikilla yhtä vuoristorataa ja kaikki tuntuu todella vaikealta.” Toisena päivänä naurattaa kaikki ja toisena päivänä voisi ottaa heti menolipun Suomeen. Näistä huolimatta tällä hetkellä olisi tarvetta henkiselle tsemppaajalle, mutta sen puuttuessa on vaan luotettava omaan vaistoon ihan satasella. Henkistä tsemppausta voi harrastaa myös hulluttelemalla työkavereiden kanssa vesisodalla melontaretkellä!

WP_20150724_019 copy

Kielitaidon puute on tietenkin se, joka aiheuttaa itselleni eniten hankaluuksia. Tulin tänne lukion saksalla ja en ollut puhunut Saksaa 20 vuoteen. Siinä on hyvät lähtökohdat aloittaa työt uudessa maassa, kun yrität ymmärtää edes jotain umpisaksalaisten joukossa. Ensimmäiset kolme viikkoa olin työporukassa, jossa puhuttiin myös hieman englantia ja sen jälkeen kollegani ovat puhuneet vain Saksaa. On käsittämätöntä minkä määrän energiaa joudut käyttämään yksistään kielen ymmärtämiseen ja puheen tuottamiseen. Kielitaidon puuttuessa oma luonne muuttuu ihan täysin ja voin vaan kuvitella etten Saksalaisten työkavereiden silmissä ole ollut yhtään sellainen kuin Suomen työympäristössä olisin. Riittävästi kun väsyttää niin on vaan helpompi olla sanomatta mitään, mikä on omalle puheliaalle luonteelleni täysin luonnonvastaista. Kun et pysty ilmaisemaan pieniäkään asioita Saksaksi niin se syö ihmistä sisältä ja saa ainakin minut raivon partaalle. Tämän voiman voi kuitenkin käyttää kielen opiskeluun, kun vaan saa virran riittämään perusarjelta siihen. Se ei minulta ainakaan näiden viiden kuukauden aikana ole onnistunut. Kielikurssi oli tarkoituksena aloittaa heti tänne tultuani, mutta ei ole ollut mitään mahdollisuuksia saada käännettyä enää aivoja oppimisasentoon 10 tunnin kielikylpy päivän jälkeen. Kielikurssille on ihan turha mennä nukkumaan.

On kuulemma hyvin hämmentävää lukea myöhemmin esimerkiksi työtodistusta täältä arvostelujen kera, sillä todennäköisesti esille nousee juuri tuollaiset luonteenpiirteet, jotka ei pidä paikkaansa vaan ne johtuvat puhtaasti kielimuurista. Kieli rupeaa olemaan tällä hetkellä kohtalaisesti hallussa, mutta edelleen tulee hetkiä jolloin tuntuu ettei ymmärrä kielestä mitään. Suurimman osan arjesta saan hoidettua Saksallani. Nyt kuitenkin kielen oppimisessa on se vaihe, että janoaa oppia uusia sanoja, jotta kielivarasto kasvaisi tämän hetkiseen tarpeeseen sopivaksi. Nyt syksyn kurssien alkaessa jopa ilmoittauduin, mutta jäin jonoon joten opiskelu jatkuu ainakin vuoden vaihteeseen itsenäisesti.

Ympäristörakentamisesta olen oppinut ihan hirvittämän määrän uutta tänä aikana. Tullessani tänne olin ollut enemmän tekemisissä viherrakentamisen kanssa ja on ollut hämmentävää huomata, että olen samalla alalla ja teen kuitenkin ihan erilaista työtä. Olen tänä aikana istuttanut kokaista yhden pensaan ja 10 perennaa. Kaikki loppu on ollut kovaa rakentamista eli kiveyksiä, muureja, aitoja, sadevesirännejä putkineen ja tietenkin kaikkea mitä tulee pinnan alle. Työn fyysisyys on näistä syistä naisille kova pala ja meidän työporukastakin 25 on vain kolme naisia. Tiedän itse etten tule luultavasti tee tätä työtä  kovin pitkään, sillä nyt jo tuntuu oireita käsissä ja selässä työn raskauden takia. Oli hauska käydä yksi päivä hoitokeikalla ensimmäisessä aloittamassani kohteessa Rütteldorfissa. Kartanon pihahommat ei ole vielä ihan valmiita, mutta täytyy sanoa että talo on aivan upea pihoineen. Harmi vaan että tie kulkee ihan talon vieressä ja hajottaa kokonaisuuden.

WP_20150410_002-2 copy 2WP_20150417_001 copy

Tulevaisuuden suunnitelmissa on monia juttuja ja katsotaan mikä niistä lähtee toteutumaan. Kokemus täällä on ollut ja on edelleen aivan mahtava enkä vaihtaisi tästä päivääkään pois. Vuoristoradan pohjalla lähetin kuitenkin ensimmäisen työhakemuksen Suomeen, sillä omaa koulutusta vastaavan työntekeminen olisi siellä mahdollista ja täällä ei vielä hetkeen tai vuosiin. Toisaalta vuoristoran huipulla olen sitä mieltä, että oppiessani kielen tulen sen osaamistani vastaavan paikan saamaan täältäkin. Täällä pysyminen on oikeastaan tällä hetkellä henkisestä taistelua ja siitä kuinka kauan jaksaa elää epämukavuusalueella. Toiset päivät on hyviä ja toiset on vähemmän hyviä. Vähemmän hyvinä päivinä sitä miettii et hulluko sitä pitää olla kun tällaiseen lähtee kun pääsisi helpommallakin. Hyvinä päivinä on vaan tyytyväinen hullusta päätöksestä jonka teki talvella ja nauttiin kympillä kaikesta uudesta. Nyt tarvittaisiin vaan kärsivällisyyttä, mutta se ei ole koskaan ollut parhaita puoliani.

Sosiaalisen verkoston aloittaminen nollasta on työlästä puuhaa. Olen tutustunut täälä lähinnä suomalaisiin mikä on hieman hassua. Ulkomailla asuvat suomalaiset ovat kuitenkin jotenkin saman henkisiä ja moni haluaa pitää yhteyttä oman maalaisiin. Siitä on ollut myös apua monissa käytännönjutuissa, kun voi kysyä neuvoa ja vaihtaa muutenkin kuulumisia ihan arkipäivän kuvioista. Saksalaisilta kollegoilta ja maailman parhaalta vuokraisännältä saa sitten kysyttyä apuja paikalliseen juttuihin kun sormi menee suuhun.

Asuntoasiat on tällä hetkellä siinä vaiheessa, että pitäisi löytää hieman isompi asunto. Tämä pieni yksiö oli loistava aloitus asumisessa uudella paikkakunnalla, mutta keittiön ollessa niin onneton kaipaan kunnon kokoista keittiötä uunin ja astianpesukoneen kera. Lisäksi olisi kiva saada tilaakin vähän lisää, jos joku sukulainen tai ystävä eksyy Suomesta tänne asti vierailulle. Muutenkin lisätila tämän 30 neliön tilalle olisi ihan suotavaa, jotta asuntoa voisi kutsua kunnolla kodiksi. Kaikki tavarani ovat edelleen Suomessa ja en edelleenkään tiedä olenko tuomassa niitä tänne vaiko en. Hakusessa on sekä kalustettu että kalustamaton kaksio, joten katsotaan kumpi löytyy ensin. Nykyiseltä parvekkeeltani olen seurannut elämäni hienoimmat auringonlaskut, joista minulla löytyy varmaan sata kuvaa varastosta.

IMG_1969 copy

Tällaisilla tunnelmilla eteenpäin ja seuraavaksi varmaan rupeaa tulemaan yksittäisiä juttuja erilaisista elämään liittyvistä asoista. Yksi vapaa-ajan unelmani oli päästä kiertämään lähialuetta päivän parin reissuilla ja nyt sekin on lähtenyt etenemään, joten niistäkin fiiliksistä pääsette kohta nauttimaan.

Ihania kirpakoita syksyaamuja kaikille! Odottelen kovasti talvea ja laskureissuja Itävaltaan. 🙂

Untitled

Blogini kertoo elämästäni

Aloitin kirjoittamaan blogia talvena 2014-2015. Muutin silloin Itävaltaan kirjoittamaan opinäytetyötäni kolmeksi kuukaudeksi. Sen ajan päivitykset löytyvät Itävalta sivulta.

Minun piti palata Suomeen Itävallan kolmen kuukauden jälkeen, mutta suunnitelmani vaihtui muuttoon Saksan Nürnbergiin. Blogina jatkaa kertomista elämästäni täällä sekä kuvien että tekstin muodossa. Tämä blogi on kirjoitettu siinä mielessä, että Suomessa ystävät ja sukulaiset kestää kärryillä mitä minulle kuuluu ja ehkä tästä saa vinkkejä myös muut vastaavaa miettivät. Blogiin on tarkoitus tulla matkavinkkejä paikoista joissa olen täältä käsin käynyt.

Festung Kufstein, olisipa vielä ollut kesä ja konsertti linnan katolla

2015_3_17_52015_03_17_12015_03_17_52015_03_17_3 2015_03_17_22015_3_17_62015_03_17_42015_03_17_7Upea linna näkyy moottoritiellä ja viimein kävin katsomassa sitä vieraiden kanssa lähempää. Ajattelin vanhana tapahtumatuottajana, että olisipa ”linnan sivutornin katolla” upeaa järjestää joku tapahtuma. Jälkikäteen sitten kuulin, että siellä pidetään esimerkiksi konsertteja. En voi kuvitella mitään upeampaa kesäiltana kuin olla täällä ulkoilmakonsertissa ja ihailla samalla maisemia.

 

 

Tunnelmia talvesta täällä Itävallassa!

2015_koti62015_Koti12015_Koti22015_Koti42015_koti92015_Koti32015_Koti112015_Koti52015_koti132015_Koti72015_koti82015_koti122015_koti10Ei voi muuta sanoa kuin, että näissä maisemissa sielu lepää! Minusta on kehkeytynyt myös varsinainen jauhopeukalo, kun jostain syystä opinnäytetyön kirjoittamisen sijaan on paljon kivempi leipoa. 🙂 Toinen hyvä vaihtoehto tietenkin myös on lähteä rinteeseen. Sen verran täytyy sanoa, että alkuinnostus on mennyt ohi ja auringon pitää paistaa, että lähden rinteeseen. 🙂

 

75. Hahnenkamm-Rennen Kitzbühel – Vuorossa syöksylaskua

2015_01_24_12015_01_24_72015_01_24_92015_01_24_62015_01_24_102015_01_24_112015_01_24_22015_01_24_42015_01_24_82015_01_24_524.1.2015 oli vuorossa kisojen syöksylasku päivä vain hurjapäisimmille kilpailijoille. Aivan käsittämättömiä vauhteja: 132 km/h. Kisa oli huonon kelin vuoksi pari tuntia myöhässä, mutta suurinta osaa ihmisiä se ei haitannut, sillä jotenkin tuntui että suurin osa oli vain juhlimassa rinteessä eikä juurikaan seurannut kisoja. Tunnelma oli todella erilainen kuin Innsbruckin mäkikisoissa. Täällä biletettiin ja Innsbruckissa heilutettiin lippuja. 🙂

Münich – uusi ihastukseni

2015_01_17_82015_01_17_112015_01_17_132015_01_17_122015_01_17_102015_01_17_§02015_01_17_32015_01_17_22015_01_17_12015_01_17_72015_01_17_52015_01_17_4Münchenin keli oli kurja, mutta kaupunki vei silti kerrasta sydämeni. Mikä täällä oli niin ihanaa? Gärtnerplazilla oleva Kochhaus-kauppa ja aamiaispaikka Cotidiano sekä siinä vieressä oleva Viktualienmarkt kojuineen & kauppahalleinen ja siinä vielä siinä vieressä oleva Der Pschorr. Saako välillä vetää henkeä? 🙂 Aika paljon ihania juttuja näin yhden yön visiitiksi kaupungissa, josta kerkesin nähdä vain vilauksen räntäsateessa.

Kochausilla näin pitkästä aikaa mielettömän konseptin, joka varmasti on erilainen kuin muilla. Siellä oli pöytiä, joissa taustana ruokaohje ja kaikki tarvittavat raaka-aineet pöydällä kerättävissä mukaan. Niin valkosipulitkin sai ostettua yksittäisinä kynsinä. Tietenki reseptinkin saat mukaasi. Voiko ruokakaupassa käynnin tehdä enää tämän helpommaksi?

http://www.cotidiano.de/

www.der-pschorr.de/

http://www.kochhaus.de/

Tunnelmia Salzburgista

2015_01_11_12015_01_11_22015_01_11_32015_01_11_42015_01_11_52015_01_11_62015_01_11_7

Salzburgin vanhakaupunki on lumoava. Lämmintä täällä talvisessa Itävallassa oli 11.1.2015 vain 16 astetta. Sovitin elämäni ensimmäistä dirndliä ja piti keksiä itselleen jotain järkipuheita miksi en voisi sitä ostaa. Aivan täydellinen istuvuus ja täydelliset värit minulle. Jos sille ei muuta käyttöä olisi niin sen voisi laittaa lasivitriiniin mallinuken päälle. 🙂

Kaksi suosikki kauppaani:

Chirstmas in Salzburg | Judengasse 9 | 5020 Salzburg 

Otto Gehmacher Ges.m.b.H & Co KG | Alter Markt 2 | A-5020 Salzburg

http://www.gehmacher.at